Uusi Blogisarja Avaruusoikeudesta

Aloitamme uuden blogisarjan, jossa käsittelemme avaruuteen liittyviä oikeudellisia ilmiöitä, ajankohtaisia aiheita ja avaruustoimialan sääntelyä. Katseiden kääntäminen taivaalle kannattaa, sillä globaalin kasvun ohella avaruustoiminta kasvaa voimakkaasti myös Suomessa. Suomi on Euroopan laajuisessa investointien arvoa koskevassa vertailussa korkealla sijalla: vuosina 2014–2024 suomalaiset avaruustoimialan yritykset keräsivät rahoitusta yhteensä 458 miljoonaa euroa, mikä on euromääräisesti neljänneksi eniten koko Euroopassa. Avaruustoimiala houkuttelee merkittäviä ulkomaisia investointeja Suomeen, ja avaruustoiminnan turvallisuus- ja puolustuspoliittinen merkitys kasvaa vuosi vuodelta.

Mitä avaruusoikeus on ja mihin se perustuu?

Avaruusoikeudella tarkoitetaan oikeudellisia instrumentteja, jotka koskevat avaruustoimintaa. Avaruusoikeus käsittelee esimerkiksi avaruus- ja maaympäristön suojelua, avaruusesineiden aiheuttamista vahingoista johtuvaa vastuuta, avaruustoimintaan liittyvien riitojen ratkaisemista, avaruusesineiden rekisteröintiä, astronauttien pelastamista, tiedon jakamista avaruuden mahdollisista vaaroista, avaruuteen liittyvien teknologioiden käyttöä ja kansainvälistä avaruustoiminnan yhteistyötä. Avaruustoiminnan perusperiaatteisiin kuuluu käsitys avaruudesta koko ihmiskunnan alueena, kaikkien valtioiden vapaus tutkia ja käyttää avaruutta sekä periaate siitä, ettei mikään valtio voi ottaa omistukseensa avaruutta tai taivaankappaleita.

Avaruusoikeus pitää sisällään useita kansainvälisoikeudellisia instrumentteja, joista merkittävimmät on tehty Yhdistyneiden kansakuntien (YK) piirissä. Lisäksi monella valtiolla on avaruusoikeudellista sääntelyä kansallisella tasolla.

Kansainvälinen sääntely

Avaruusoikeuden keskeisen elementin muodostavat YK:n piirissä tehdyt kansainvälisoikeudelliset sopimukset, joita täydentävät YK:n yleiskokouksen hyväksymät päätöslauselmat ja periaatteet sekä sitomattomat instrumentit. Avaruusoikeuden ydin on koottu YK:n viiteen avaruusyleissopimukseen, joista useimpiin on liittynyt noin 100 valtiota:

1. Avaruusyleissopimus (Yleissopimus valtioiden toimintaa johtavista periaatteista niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet, SopS 56–57/1967, "Outer Space Treaty", voimaan 1967) sisältää yleiset reunaehdot ja perusperiaatteet avaruustoiminnalle. Se takaa kaikille valtioille vapaan ja tasavertaisen oikeuden tutkia ja käyttää avaruutta. Mikään valtio ei sen mukaan voi ottaa avaruutta omakseen, ja ydin- ja muiden joukkotuhoaseiden lähettäminen avaruuteen on kiellettyä. Valtioilla on sopimuksen mukaan kansallisesta avaruustoiminnastaan kansainvälinen vastuu: jokainen sopimusvaltio, joka lähettää esineen avaruuteen, on kansainvälisesti vastuussa tällaisen esineen aiheuttamasta vahingosta. Yksityiset toimijat tarvitsevat sopimuksen mukaan valtion luvan avaruustoiminnalle.
2. Avaruuslentäjien pelastamista ja palauttamista sekä ulkoavaruuteen lähetettyjen esineiden palauttamista koskeva sopimus (SopS 45 ja 46/1970, "Rescue Agreement", voimaan 1968) velvoittaa jäsenvaltiot alueellaan hädässä olevien avaruuslentäjien auttamiseen ja palauttamiseen. Toisen valtion tulee myös kyseisen sopimuksen mukaan ilmoittaa alueelleen pudonneista avaruusesineistä lähettäjävaltioille ja pyydettäessä palauttaa esineet.
3. Kansainvälistä vastuuta avaruusesineiden aiheuttamasta vahingosta koskeva yleissopimus (SopS 8 ja 9/1977, "Liability Convention", voimaan 1972) tarkentaa avaruusyleissopimukseen sisältynyttä lähettäneen valtion vastuuta avaruusesineen aiheuttamista vahingoista. Siinä todetaan muun muassa, että lähettäjävaltio on ankarassa korvausvastuussa vahingosta, jonka sen avaruusesine on aiheuttanut maan pinnalla. Sopimus käsittelee myös vahingonkorvausvaatimusten ratkaisemista koskevaa menettelyä. Siinä on todettu esimerkiksi, että korvausten vaatiminen tapahtuu lähtökohtaisesti diplomaattiteitse, ja jos korvausratkaisuun ei päästä sopimuksen mukaisessa määräajassa, vaatimukset ratkaisee osapuolten asettama kolmijäseninen vahingonkorvauskomissio.
4. Yleissopimus avaruuteen lähetettyjen esineiden rekisteröinnistä (SopS 9/2018, "Registration Convention", voimaan 1976) koskee jäsenvaltioiden velvoitetta ylläpitää kansallista rekisteriä avaruusesineistä ja asettaa lähettäjävaltioille velvoitteen rekisteröidä lähettämänsä avaruusesineet kansallisesti. Sopimuksen mukaan YK:n pääsihteeri ylläpitää kansainvälistä rekisteriä avaruusesineistä, ja jokaisella valtiolla tulee olla oma kansallinen avaruusesineiden rekisterinsä. Suomessa kansallista avaruusesineiden rekisteriä ylläpitää työ- ja elinkeinoministeriö, joka ilmoittaa rekisteröidyt avaruusesineet YK:lle.
5. Kuusopimus ("Moon Agreement", 1979, voimaan 1984), jonka tarkoituksena on turvata kuun ja muiden taivaankappaleiden rauhanomaista käyttöä yhteisen edun edistämiseksi. Yleissopimuksen mukaan kaikki valtiot saavat toimia kuussa sillä edellytyksellä, että ne raportoivat aktiviteettinsa YK:n pääsihteerille. Kuusopimukseen on liittynyt vähemmän osapuolia kuin muihin sopimuksiin, eikä Suomi ole sen osapuoli.

Kansallinen sääntely Suomessa

Suomessa on säädetty oma avaruustoiminnasta annettu laki (63/2018), joka tuli voimaan 23.1.2018. Laissa käsitellään muun muassa avaruustoiminnan lupia, valvontaa ja rekisteröintejä, vastuuta vahingoista sekä toiminnanharjoittajan velvollisuuksia, kuten tarvittavia vakuutuksia. Ennen lain voimaantuloa Suomessa ei ollut muuta avaruustoimintaan sovellettavaa lainsäädäntöä kuin laki avaruuslentäjien pelastamisesta ja palauttamisesta sekä avaruusesineiden palauttamisesta (616/1970). Lisäksi avaruustoimintaa käsitellään muun muassa erillisessä avaruustoiminnasta annetussa työ- ja elinkeinoministeriön asetuksessa (74/2018) sekä maa-asemista ja eräistä tutkista annetussa laissa (96/2023).

Työ- ja elinkeinoministeriössä on aloitettu keväällä 2025 hanke avaruustoimintalain sekä maa-asemista ja eräistä tutkista annetun lain muuttamisesta. Hanke on hyväksytty istuntokauden suunnitelmaan syyskuussa 2025, ja tämänhetkisen aikataulun mukaan hallituksen esitys annetaan keväällä 2026. Lakimuutosten tavoitteena on edistää avaruustoimialan toimintaedellytyksiä keskittämällä ja yhtenäistämällä lupahallintoa ja valvontaa. Muutoksilla on tarkoitus muun muassa siirtää avaruustoiminnan lupa-, valvonta- ja rekisteröintitehtävät sekä satelliittikaukokartoituksen lupa- ja valvontatehtävät työ- ja elinkeinoministeriöstä Liikenne- ja viestintävirastoon.

Ajantasaiset tiedot hankkeesta näkyvät työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta.

Blogisarja jatkuu

Jatkamme blogisarjaa syventymällä avaruusoikeuden eri aiheisiin. Mitä avaruusoikeuden eri termeillä tarkoitetaan? Miten vastuu avaruusesineiden aiheuttamista vahingoista määräytyy? Millaisia riitoja avaruusoikeuden alalla on syntynyt ja miten ne ratkaistaan tehokkaasti? Seuraamme myös avaruusoikeuteen liittyviä sääntelyhankkeita ja Suomen kansallisen avaruustoimintalain muuttamista. Lähde mukaan kanssamme jännittävälle matkalle!

The content of this article is intended to provide a general guide to the subject matter. Specialist advice should be sought about your specific circumstances.