New Precedent By The Supreme Court Of Finland Regarding Injunctions

Tuoreessa ennakkopäätöksessään KKO 2025:88 korkein oikeus linjasi, että myös tilanteissa, joissa pääasiaa ei ole vielä ratkaistu, tarpeettomasta turvaamistoimesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva kanne oli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaisesti pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun tuomioistuimen määräys turvaamistoimen peruuttamisesta oli saanut lainvoiman ja turvaamistoimen täytäntöönpano oli peruutettu. Kanneajan alkamiseen ei vaikuttanut se, että tuolloin oli edelleen vireillä pääasia, jossa oli ratkaistavana, oliko turvaamistoimen hakijalla väittämänsä oikeus vastapuolta vastaan. Ratkaisussaan korkein oikeus punnitsi lain sanamuodon merkitystä, prosessiekonomiaa ja hakijavakuuden asettajan oikeuksia.

Mistä tapauksessa oli kyse?

Asiassa A Oy oli nostanut markkinaoikeudessa B Oy:tä vastaan lisäsuojatodistuksen loukkausta koskevan kanteen ja vaatinut turvaamistoimen määräämistä lisäsuojatodistuksen perusteella. Tuomioistuin oli määrännyt turvaamistoimen peruutettavaksi 11.4.2019, ja ulosottoviranomainen oli samana päivänä ilmoittanut turvaamistoimen täytäntöönpanon peruuttamisesta. Turvaamistoimiasiaan liittyvässä pääasiassa A Oy oli 23.12.2020 peruuttanut B Oy:tä vastaan nostamansa lisäsuojatodistuksen loukkausta koskevan kanteen ja markkinaoikeus oli 11.3.2021 jättänyt kanteen sillensä.

B Oy vaati 11.5.2021 nostamassaan kanteessa, että markkinaoikeus velvoittaa A Oy:n suorittamaan korvausta tarpeettomasta turvaamistoimesta aiheutuneesta vahingosta. A Oy vaati kanteen hylkäämistä, sillä B Oy ei ollut nostanut kannetta oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaisessa määräajassa. B Oy:n mukaan kanne oli nostettu määräajassa, sillä sen mukaan kyseisessä säännöksessä säädetty vuoden määräaika oli alkanut siitä, kun markkinaoikeus oli 11.3.2021 jättänyt pääasian sillensä. Kysymys turvaamistoimen tarpeettomuudesta oli B Oy:n mukaan ratkennut vasta pääasian yhteydessä.

Markkinaoikeuden mukaan kanne oli nostettu myöhässä, ja se hylkäsi kanteen. B Oy:n valitettua korkeimpaan oikeuteen korkein oikeus katsoi samoin kuin markkinaoikeus, että kanne oli nostettu myöhässä. Korkeimman oikeuden mukaan myös tilanteissa, joissa pääasiaa ei ole ratkaistu, tarpeettomasta turvaamistoimesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva kanne oli pantava vireille vuoden kuluessa siitä, kun tuomioistuimen määräys turvaamistoimen peruuttamisesta oli saanut lainvoiman ja ulosottoviranomainen oli toimeenpannut turvaamistoimen peruuttamisen.

Turvaamistoimesta aiheutuneen vahingon korvaamisesta yleisesti

Oikeudenkäymiskaaren 7 luku sisältää perusperiaatteet turvaamistoimesta aiheutuneen vahingon ja kulujen korvaamisesta. Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n mukaan hakijan, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut. Vahingonkorvausvastuu siis edellyttää, että turvaamistoimi on hankittu tarpeettomasti. Vahingonkorvausvastuun toteutumista turvaa ulosottokaaren 8 luvun 2 §:n mukainen velvollisuus vakuuden asettamisesta: hakijan tulee pääsääntöisesti asettaa vastaajalle turvaamistoimesta mahdollisesti syntyvän vahingon kattava vakuus, jotta turvaamistoimi voidaan panna täytäntöön.

Tuoreen ennakkopäätöksen kannalta keskeisen säännöksen eli oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan kanne vahingon ja kulujen korvaamisesta on puhevallan menettämisen uhalla nostettava vuoden kuluessa päivästä, jona turvaamistoimi peruutettiin, taikka jos toimenpidettä koskevasta päätöksestä tehty valitus on silloin vielä ratkaisematta, siitä lukien, kun asia on lopullisesti ratkaistu. Tämän määräajan on muun muassa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 1998:96 todetulla tavoin katsottu alkavan siitä, kun tuomioistuimen päätös turvaamistoimen peruuttamisesta on saanut lainvoiman ja ulosottomies on toimeenpannut turvaamistoimen peruuttamisen.

Ennakkopäätöksen vaikutuksia

Ennakkopäätös selkeyttää turvaamistoimesta aiheutunutta vahinkoa koskevan kanteen nostamisen määräajan laskemisen alkuajankohtaa: kanneajan laskeminen alkaa siitä, kun tuomioistuimen määräys turvaamistoimen peruuttamisesta on saanut lainvoiman ja turvaamistoimen täytäntöönpano on peruutettu. Tämä pätee siinäkin tapauksessa, että pääasia on vielä vireillä, ja siitäkin huolimatta, että hakijan väittämän oikeuden olemassaolo ja sitä kautta turvaamistoimen mahdollinen tarpeettomuus ratkeaa monissa tapauksissa lopullisesti vasta pääasian yhteydessä. Turvaamistoimen hakijan vastapuoli joutuu siis usein nostamaan turvaamistoimea koskevan vahingonkorvauskanteen tilanteessa, jossa ei ole vielä asianosaisten tiedossa, miten pääasiaa käsittelevä tuomioistuin arvioi turvaamistoimen mahdollista tarpeettomuutta.

Kyseinen vuoden määräaika ja sen laskemisen alkuajankohta on keskeinen paitsi turvaamistoimiasian vastaajan mutta myös vakuuden asettaneen hakijan kannalta. Vuoden kannemääräajan päättyminen on hakijalle olennainen, sillä tuossa vaiheessa täsmentyy se, minkä luonteista ja määräistä vahinkoa vastapuolelle on voinut turvaamistoimesta aiheutua. Jos esimerkiksi vahingonkorvauskannetta ei nosteta tai siinä nostetut seikat antavat aihetta vain merkittävästi alkuperäistä hakijavakuutta vähäisemmälle vahingonkorvaukselle, voidaan hakijavakuus palauttaa tai sen määrää ainakin alentaa. Näin hakija voi välttää turhat kulut, jotka sille muuten voisi aiheutua liian suuren hakijavakuuden, esimerkiksi pankkitakauksen, pitämisestä voimassa. Jos pääasian vireilläolo saisi aikaan kanneajan jatkumisen, voisi tämä merkittävästi viivästyttää sitä ajankohtaa, jolloin hakijavakuuden määrää voitaisiin arvioida uudestaan. Myös korkein oikeus korosti, että selkeä ja yksiselitteinen turvaamistoimen peruuttamiseen kytkeytyvä kanneajan alkaminen on hakijavakuuden asettajan näkökulmasta ennakoitavaa ja perusteltua.

Toisaalta turhia kanteita ja asianosaisten lisääntyneitä prosessikuluja voitaisiin välttää, jos turvaamistoimiasian vastaajan olisi mahdollista odottaa, kunnes pääasia ja sitä kautta turvaamistoimen mahdollinen tarpeettomuus olisi ratkaistuna ennen sen päättämistä, nostaako vastaaja vahingonkorvauskanteen. Käytännössä voi aiheutua tilanteita, joissa asianosaiset saattavat joutua panemaan vireille itse turvaamistoimiasian lisäksi useita eri prosesseja sen takaamiseksi, ettei niille koidu oikeudenmenetyksiä – liike-elämän riidoissa tyypillisesti usein käräjäoikeusprosessien ohella myös välitysmenettelyn, jossa itse pääasia ratkaistaan.

Korkeimman oikeuden ratkaisu tuo tervetullutta selkeyttä siihen, miten turvaamistoimiasian hakijan vastapuolen tulee toimia, jotta se säilyttää oikeutensa vaatia korvausta turvaamistoimesta aiheutuneista vahingoista. Ratkaisu antaa toimintaohjeen siitä, että turvaamistoimiasian vastaajan tulee säilyttääkseen oikeutensa nostaa kanne vuoden kuluessa päivästä, jona turvaamistoimi on peruutettu. Kannetta käsittelevän tuomioistuimen tulee tämän jälkeen usein jättää vahingonkorvauskanne lepäämään odottamaan pääasian ratkaisua.

Summary in English

In its new precedent KKO 2025:88, the Supreme Court of Finland ruled that even in situations where the main proceedings are still pending, an action for compensation for the damage caused by an unnecessary injunction has to be brought within one year of the date on which the injunction is cancelled in accordance with Chapter 7, Section 12, Subsection 2 of the Code of Judicial Procedure. It did not change the starting point of the period for bringing the action that the main proceedings were still pending. In its decision, the Supreme Court weighed the wording of the Code of Judicial Procedure, the principle of procedural economy, and the rights of the applicant who had posted the security.

The content of this article is intended to provide a general guide to the subject matter. Specialist advice should be sought about your specific circumstances.